Koherentti emergentismi -logotunnus (suomi, musta teksti)

Kysymyksiä ja vastauksia

Tälle sivulle on koottu keskeiset kysymykset ja vastaukset koherentista emergentismistä – sen periaatteista, käsitteistä ja tavoitteista. Jos haluat ymmärtää, mitä teoria väittää ja miksi, aloita tästä.

Koherentti emergentismi – Usein kysyttyä

Koherentti emergentismi on kokonaisvaltainen teoria todellisuudesta, jonka mukaan vain sisäisesti johdonmukaiset eli koherentit rakenteet voivat säilyä ja kehittyä. Kaikki olemassa oleva – aine, elämä, tietoisuus, yhteiskunta – perustuu tällaisten rakenteiden jatkuvaan muodostumiseen ja säilymiseen.

Koherentti emergentismi vastaa klassiseen kysymykseen ”Miksi ylipäätään on jotain sen sijaan että ei olisi mitään?” toteamalla, että olemassaolo on mahdollista vain koherentilla tavalla. Ei-oleminen ei muodosta mitään pysyvää tai kehittyvää – se ei ole vaihtoehto. Vain sellaiset kokonaisuudet, jotka ovat sisäisesti johdonmukaisia ja kykenevät ylläpitämään itseään, voivat olla olemassa. Todellisuus on siis olemassa, koska se muodostaa koherentin ja kehittyvän kokonaisuuden. Todellisuuden pitää sisältää itsessään syyn olemassaoloonsa ja ainoa mahdollinen tällainen on koherenssi.

Koherentti emergentismi näkee todellisuuden synnyn ja emergenssin kumpikin saman syvemmän mekanismin seurauksina. Todellisuus ei synny sattumalta, eikä emergenssi ole pelkkä ilmiö – molemmat kumpuavat erosta potentiaalin ja toimivan, itseään ylläpitävän koherenssin välillä. Tämä ero synnyttää olemisen tyhjästä mahdollisuudesta ja mahdollistaa sen, että kokonaisuus voi olla enemmän kuin osiensa summa. CE:n mukaan todellisuuden entiteetti ja sen olemisen tapa eivät ole erotettavissa, vaan juuri niiden yhteisvaikutus synnyttää emergentin, uutta luovan ylimäärän.

Koherentti emergentismi kannattaa materialismia, mutta uudelleenmäärittelee sen ei-reduktionistisesti. Se näkee todellisuuden aineellisena, mutta ei usko, että se olisi selitettävissä pelkästään aineen pienimpien osien toiminnalla. CE:n mukaan vain koherentit, emergentit rakenteet – eli sellaiset kokonaisuudet, jotka säilyvät ja kehittyvät sisäisen johdonmukaisuutensa ansiosta – voivat selittää maailman todellisen rakenteen ja sen kehityskulun. Näin CE yhdistää aineellisen perustan ja järjestelmätason emergenssin kokonaisvaltaiseksi näkemykseksi todellisuudesta.

Kyllä. Koherentti emergentismi pyrkii olemaan mahdollisimman vahva ja kattava metafyysinen teoria, joka selittää sekä todellisuuden olemassaolon että sen kehityksen. Se lähtee yhdestä ainoasta periaatteesta – koherenssista – ja osoittaa, miten kaikki olemassa oleva voi nousta esiin tämän periaatteen pohjalta ilman ulkoisia oletuksia tai monimutkaisia lisäoletuksia. Tässä mielessä se tarjoaa perustellun ja loogisesti rakentuneen selityksen siitä, miksi on olemassa todellisuus, joka kehittyy ja tuottaa kaiken sen, minkä tunnemme.

Kyllä. Koherentti emergentismi pyrkii selittämään todellisuuden mahdollisimman vähäisillä oletuksilla. Sen keskeinen vahvuus on siinä, että se olettaa vähemmän kuin muut teoriat, mutta pystyy tästä huolimatta – tai juuri tämän ansiosta – selittämään enemmän. Se ei tarvitse ulkopuolista syytä, jumaluutta, substanssia tai matemaattista rakennetta lähtöoletuksena. Se selittää todellisuuden itsestään nousevana koherenssin kehittyvänä prosessina.

Koherentti emergentismi pyrkii olemaan filosofinen kaiken teoria eli peruskehys, joka yhdistää eri tieteenalat ja selittää todellisuuden lähtökohdat. Se toimii myös metateoriana, joka tarkastelee, millaiset teoriat ylipäätään voivat olla mahdollisia. Samalla se kuitenkin tunnustaa, että lopullista, täysin kattavaa kaiken teoriaa ei voi olla, koska todellisuus kehittyy jatkuvasti ja uusia emergenttejä kokonaisuuksia syntyy ajan myötä.

Emergenssi tarkoittaa sitä, että kokonaisuudet voivat synnyttää uusia ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa yksittäisten osien toimintaan. Koherentin emergentismin mukaan sama yksikkö voi toimia eri tavoin eri kokonaisuuksissa ja eri aikoina – sen käyttäytyminen ei ole pysyvää, vaan riippuu sitä ympäröivän kontekstin koherenssista. Tämä käsittelee klassisen emergenssin ongelmaa: miten yksikkö voi kuulua kahteen eri, samanaikaisesti vaikuttavaan kokonaisuuteen ilman ristiriitaa. CE ratkaisee tämän osoittamalla, että tällainen samanaikaisuus ei ole välttämätöntä – koska koherenssi ja käyttäytyminen vaihtelevat ajan ja kontekstin mukaan, yksikön rooli muuttuu luonnollisesti sen mukaan, mihin järjestelmiin se kuuluu.

Periaatteessa kyllä – jos löydetään ilmiö, joka on pysyvästi epäkoherentti ja silti olemassa oleva, teoria voidaan kyseenalaistaa. Käytännössä tämä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, koska myös falsifiointia koskevan päättelyn itsensä täytyy olla koherenttia, eli teoriassa ei voida käyttää epäkoherenttia logiikkaa osoittamaan koherenssiteoria vääräksi.

Koherentin emergentismin paikkansapitävyys voitaisiin tietyssä mielessä osoittaa mahdolliseksi, jos havaittaisiin, että kaksi täysin samanlaista alkutilannetta johtaa eri emergentteihin lopputuloksiin, koska ne päätyvät eri koherentteihin kokonaisuuksiin. Tämä tukisi teorian ydinteesiä: kehittyminen ei riipu vain osatekijöistä, vaan siitä, mihin kokonaisuuteen ne nivoutuvat. Tällainen havainto osoittaisi koherenssin merkityksen emergenssissä ja vahvistaisi teorian perustavan ajatuksen. Teoriaa voitaisiin myös lähestyä mallintamalla koherenssin mekanismeja, jos niitä onnistutaan jäsentelemään ilmiötasolla. On mahdollista ja jopa luultavaa, että nämä mekanismit eivät ole universaaleja luonnonlakeja, vaan voivat vaihdella kontekstista ja tasosta toiseen.

Koherentti emergentismi ei asetu tieteen ylle eikä väitä olevansa tosi, jos tiede osoittaa muuta. Päinvastoin: se kunnioittaa tieteellistä menetelmää ja pyrkii olemaan sen kanssa yhteensopiva. Se tarjoaa filosofisen perustan, jota voidaan myös testata, soveltaa ja kehittää tieteellisesti.

Emergenssi syntyy, kun koherentit rakenteet yhdistyvät ja muodostavat uuden, vakaamman kokonaisuuden, jolla on uusia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Tällainen kokonaisuus voi ylläpitää itseään ja vaikuttaa takaisin alemmille tasoilleen, jolloin syntyy alas suuntautuvaa kausaalisuutta. Näin monimutkaisuus ja uudet ilmiöt voivat kehittyä vaiheittain.

Ei. Teoriaa on sovellettu alustavasti esimerkiksi gravitaatioon, kvanttifysiikkaan, pimeään aineeseen ja energiaan, mutta nämä ovat vain esimerkkejä teorian soveltamisesta, eivät lopullisia totuuksia. Koherenssin mekanismia on pyritty ulottamaan fysiikan tasolle, mutta teoriassa jää tilaa myöhemmälle tieteelliselle kehitykselle.

Ei. Koherentti emergentismi ei ole dogma, vaan avoin ja kehittyvä ajattelukehys. Se ei tarjoa muuttumatonta maailmankuvaa, vaan rakentaa perustaa jatkuvalle tutkimukselle, keskustelulle ja kriittiselle tarkastelulle.

Koherentti emergentismi voi toimia myös elämänfilosofiana. Se kannustaa yksilöä elämään tavalla, joka tukee sisäistä ja ulkoista koherenssia – tasapainoa, yhteyttä ja jatkuvaa kehittymistä. Yhteiskunnan tasolla koherentti emergentismi korostaa sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin rakentuvien rakenteiden yhteispeliä. Yksilöllä on merkitystä osana suurempaa kokonaisuutta, mutta samalla kokonaisuus syntyy yksilöistä. Myös maapallo nähdään osana koherenttien systeemien verkostoa, jonka tasapaino ja elinkelpoisuus riippuvat siitä, miten koherentteja suhteita pystymme rakentamaan luonnon ja toistemme välillä.

Teoria syntyi tarpeesta löytää mahdollisimman yksinkertainen ja kattava selitys todellisuudelle ilman tarpeettomia oletuksia. Se yhdistää filosofian, tieteen ja kokemuksen oivalluksia koherenssin ja emergenssin periaatteiden kautta.

Koherentti emergentismi on Max Tallbergin kehittämä teoria. Se sai alkunsa osana Global Visions -yhdistyksen filosofista kirjoitustyötä ja syventyi itsenäiseksi kokonaisuudeksi ChatGPT:n tukiessa ajatteluprosessia. Kaikki ydinteemat ja uudet ideat ovat kuitenkin Tallbergin omia.

Voit ladata maksuttoman e-kirjan tältä sivulta, katsoa aihetta käsitteleviä videoita ja seurata sisältöjä verkkosivuilla ja somekanavissa. Tarjolla on sekä tiivistettyjä johdantoja että syvällisiä kokonaisuuksia.

Teorian tavoitteena on rakentaa yhtenäinen filosofinen kehys, joka yhdistää tieteen, etiikan, ajattelun ja ihmiskokemuksen. Pitkällä aikavälillä se pyrkii luomaan uudenlaista ymmärrystä ja synnyttämään rakentavaa keskustelua eri alojen välillä.